— Päh! ja vielä mitä vihoja. Usko sinä vanhoja paavia — mutta jos suoraan ajattelet niin kiitä onneasi, että sattui se haava lakuaiseesi. Kun olisi sattunut poskeesi, niin vuotaisi viinan maahan. Muistatko Anttila vainaata, kun markkinoilla kolhaistiin hänen poskensa halki? Se ukko ei pelännyt veren vihoja, vaan löi pikilapun poskeensa, jatkoi ryyppäämistään ja sanoi, että "kyllä se pitää taas". Heh heh! Vankka ukko!
— Elä vetele turhia, vastasi Oskari kärsimättömänä. — Säästä vähän pilapuheitasi, sillä jos tässä huonosti käy ja pitemmältä potemaan rupean, niin saatpa maksaa kipurahoja ja palkata miehen sijaani metsään — ja sitä et löydäkään ensimmäiseltä oksalta.
— Minä maksan jos tarvitaan ja jaksan kanssa, äyhkäsi Joppi.
— Enhän minä sitä senvuoksi sano, ett'et jaksaisi —
— No mitä puhut sitte turhia. Otetaan ryyppy vaan, muuten tässä muuttuu alakuloiseksi koko elämä. Onhan meillä hyvää konjakkia, parasta sorttia —
— Jos häntä sitten koetteeks' vähän ottaisi, koska tuntuu niin ihmeen tavalla hiukaisevankin, myönnytteli Oskari.
Ja he ottivat.
Sitten rupesivat he keskustelemaan matkan vaiheista, maistaen välillä, Joppi aina pohjaan saakka, kehuen joka ryypyllä hyvää tavaraansa, mutta Oskari vaan hiukan hälväisten pikaria vailla ja haukaten vettä ja sokeria päälle. He kulkivat keskustelussaan koko matkansa kaupungista lähtien kotiin saakka, aivan siihen kamariin, missä nyt istuivat vastakkain, kahdenpuolen pöytää. Joppi ei ihan tarkkaan muistanut joka kohtaa, mutta Oskari muisti paremmin ja selvitteli Jopin hämäriä paikkoja.
Rahaa oli Joppi saanut tuhat kuusisataa markkaa, jommoista tukkoa hän ei ikänään ollut yht'aikaa taskuunsa pistänyt — ei lähestulkoonkaan. Sitä oli sitten kaupungissa jo koko lailla pehmitetty. Oli oltu "susiteetissa" ja Joppi huutanut pöytään pullon samppanjaakin, kun sattui siihen tulemaan kasööri, se sama puulaakin kasööri, joka rahat antoi. Se oli vasta ollut lysti mies! Oli ylistellyt Joppia ja kysellyt onko hänellä metsää enemmän — ja sitä kun oli, ettei se ensi tikissä lopahtanut.
Sitten oli Joppi ostanut rillat, ja ryypättävää kotiin tuotavaksi. Vanhat, kotoiset turunkärryt oli myöty muutamalle maitokuskille, ja iltamyöhällä lähdetty kotiin päin, aikeessa ajaa läpi yön, sillä Oskari oli pitänyt kiirettä. Mutta kun ilta oli kauhean pimeä ja väsymyskin tungetteli lähelle, oli poikettu pieni matka valtamaantiestä pois ja ajettu Sillanpäähän yöksi.