— Ja kun ei vaan olisikin. Joppi tarkasteli turkkia. — Mutta rohkenetko panna peliin? Sitä kannattaa nakata! — Hevonen ja turkki, veli Nuurperi, kuule sinä hauska veli Nuurperi, ääh!
— Minä en pelaa tavarata koskaan, vaikka kyllä pientä rahanakkia näin illan kuluksi, niinkuin tiedät. Periaatteesta —
— Etkö pelaa?
— En —
— No myöthän sitten? tiuskasi Joppi.
— Se on toinen asia. Kauppamieshän minä olenkin, ja myön ja ostan aina, kuinka sopii vaan kulloinkin. — Morjesta, lasit jäähtyy!
— "Kippis", sanoi Haaran pojat kun talojaan joivat! — Myötkö omiin rahoihisi, niin ostan paikalla. Kannattaa se olla herrasturkki Jopillakin — kättä päälle!
— Kuinka minä hyvältä ystävältäni liikoja nylkisin, sanoi kauppias vakavasti, vaikka silmissä välähti mielihyvän ilme. — Samasta hinnasta saat, mutta pitää sinun katsoa lähtiessäni ylleni jotain lammasnahka-pahaa, tai muuta palttoota lainaksi, ett'en vilustu.
— Se on tietty, ja turkki on minun!
Ja paikalla veti Joppi turkin päällensä.