— Sampanjaako?
— Tietysti — ja sittepä nähdään kun herrat tulee katsomaan. Juodaan se paikalla, kyllä minä otan, ja velon sitten Huhdasmäkeä, kun olen voittanut.
— Ja minä maksan myös silloin kuin häviinkin, vastasi toinen lujasti.
Tukkiherra nauroi makeasti, sytyttäen sikaria.
— Onpa hauska nähdä, kumpi herroista voittaa —
Joppi on katsellut miestä ja toista — totisena kovin — ja kuunnellut melkein henkeään pidättäen. — Voi toisen kerran! — Puhuukohan ne vaan totta — mutta löisikö ne pilalla noin isoa vetoa — —.
Kyyppäri toi sampanjaa.
— Tämä Ikkola se on erinomainen tekemään hyviä kauppoja, alkoi kolmas, pyylevä isäntä puhua, kun oli ensimmäiset lasit kallistettu. — Tänne tullessa ennätti Tampereella ostamaan polkuhinnasta oriin, josta minä olisin maksanut kaksituhatta empimättä.
— Ihanko totta? kysäsi joku.
— Totta vallan. Pohjanmaan parhaita juoksijoita, ja toinen petteessä möi.