— Sillä minä jään kilpa-ajoihin ja otan ensi palkinnon, sanoi jäykkänä Ikkola, pyyhäisten leukansa poimuja, joihin oli äsken suupielestä valahtanut sampanjan vaahtoa —
— Pitäisipä se nähdä, sanoi tukkiherra innostuneena, minua niin huvittaa hyvät hevoset.
— Saapi sitä katsoa, — täällä se on tallissa — vaan en minä nyt viitsi tästä lähteä yösydännä.
Mutta toinen kiusasi itsepäisesti lähtemään ja näyttämään sitä.
— No kun tahtonet, niin haetetaan se tänne, sanoi Ikkola, jonka päähän pisti hauska juoni. — Kyyppäri! huusi hän.
— Mitä pite olla herr Ikkolall'?
— Käske niitä renkiä tuomaan minun orittani tänne saliin, tuossa on vaivastasi, — ja hän tarjosi takanaan seisovalle kyyppärille viisimarkkaista olkansa ylitse.
Mies sai suuret silmät ja suu lensi auki.
— Herrijess! Ei se passaa, herr Ikkola.
— Mutta sen pitää passata. Minä tahdon tarjota pullon sampanjaa sillekin, markkinain maistimiksi.