'Otamme ensin yhden pienen', sanoi hän. Ja kun se oli otettu, pistettiin läskipalanen puukoukkuun ja kumpikin istuimme kelkkaamme, vähän matkan päässä toisistamme.
Hän oli niin hartaan näköinen, että minun piti kääntyä häneen selin, peittääkseni nauruani.
'Nykäseekö?' kysäsi hän hetken päästä.
'Ei', vastasin minä.
'No otamme sitten pienen.'
Otimme pienen, vaan ei nyässyt.
'Nykäseekö?' kuului taas.
'Ei vieläkään.'
'No sitten otamme isomman.'
'En minä näin kylmässä enää ota pientä enkä isoa', vastasin minä.