"Jos Mikkoskan puhe on totta, niin ei enää ole jälellä kuin viisi jäsentä koko meidän seurassa", lausui Stenroos surullinen ilme katseessaan.
"Totta se on! Mitä hyötyä minulle semmoisesta valheesta olisi!" puolusteli Mikkoska ilmiantoaan hyvin närkästyneen näköisenä puheenjohtajan epäilyksen tähden.
"Mutta meitähän on tässä nyt koolla toistakymmentä, ja kun kahdeksan vaan tiedämme lupauksensa' rikkoneen, niin meistä löytää Mikkoska vielä seitsemän rikkonutta, ja ketä ne sitten ovat?" kysyi Piltti luoden epäilevän katseen Mikkoskaan.
"On selvintä, että jokainen näyttää nauhansa, ja jolla nauhaa ei ole, niin hän on rikkonut", ehdotti Stenroos.
"Kaksitoista ja siinähän ne onkin!" laski Talso.
Mikkoska aikoi ryhtyä selittämään, mutta samassa tuli raumalainen sisään ja lausui:
"Asia on nyt sillä tavalla, että minä olen vähän ryypännyt, mutta minä olen sitä kovasti katunut. Eikös katuvalle anneta anteeksi?"
"Missä sinun nauhasi on?" kysyi Stenroos.
"Jaa, nauhako? Siellä Romulassa se on, ja siellä on monen muun nauha. Tuo Mikkoska ja Daliini niitä tekevät vaikka kuinka pitkästi" vastasi raumalainen halveksivasti vilkaisten Mikkoskaan päin.
"Älä sinä valehtele, senkin juoppo!" sävähti Mikkoska nousten seisomaan.