"Mikkoska on hyvä ja tunnustaa, onko hän ollut Sonnisella ja Daliinilla kätyrinä", kehoitti Stenroos.
"Se on kaikkein viisainta, että puhuu suoraan. Voi löytyä niin paljon lieventäviä haaroja, ettei hirtetä aivan hengettömäksi", painosti Iiska.
"Kyllä minä olen —" alkoi Mikkoska pelon vaikuttamana.
"No, puhukaa vaan vapaasti!" kehoitti Stenroos, kun Mikkoska epäröi tunnustaa.
"Niin nähkääs, kun se Romusen Anna niin itki ja pyysi, niin minä lupasin auttaa heitä. Mutta kyllä minä annan kaikki, rahat mitä olen heiltä ansainnut, tälle seuralle, jos ette vaan minua hirtä tästä rikoksestani. Minä lähden aivan heti hakemaan rahoja, jos niin vaaditte", lupaili Mikkoska nöyränä.
"Onko kaikki sitä mieltä, että Mikkoskalle annetaan anteeksi, kun hän luovuttaa rahat seuralle?" kysyi Stenroos.
"Se on hyvä!" myönsivät melkein kaikki.
Mikkoskan mentyä kysyi Talso: "Mihin tarkoitukseen rahat käytetään, jotka Mikkoskalta saadaan?"
"Minusta olisi viisainta, että niillä rahoilla ostetaan kirjoja ja perustetaan lainakirjasto seuran yhteyteen", esitti Stenroos.
"Minä ajattelin, että ostetaan tonttimaa seuralle omaa taloa varten, mutta hyvähän se kirjastokin olisi olemassa", myönsi Mäki-Töyli.