Lakopin luo saavuttua oli kaikki hiljaista. Poliisia ei näkynyt missään ja lakopin ovi oli ulkoapäin lukossa. Sisältä kuului jotain takomista. He luulivat vangin yrittävän pois lukon ovirautaa.
"Tämä nurkka on helpoin nostaa. Joka mies vaan yhtä aikaa silloin kun minä sanon kolme", kehoitti Iiska.
"Älkäähän vielä huoliko ruveta nostamaan. Huomatkaa, että lattia nousee myös, eikä tässä ole kellaria, että sen kautta pääsisi ulos", huomautti raumalainen.
"Ole vaiti! Tämän nurkan kohdalla ei ole lattiaa ja tältä kohdalta on hyvä; pois pääsy. Yks', kaks', kolme!" komensi Iiska. Nurkka nousi miesten polvien tasalle kuin pärekori. Mutta voi sitä hämmästystä, miltä syntyi miesten kesken kun sieltä tulikin ne poliisit, jotka härmäläisen vangitsivat!
"Kuinka te tiesitte tulla meitä auttamaan pois?" kysyi toinen poliisi raumalaiselta.
"Me melkein arvasimme, että olette siellä", vastasi raumalainen.
"Tuliko se mies takaisin sinne Romulaan?" kysyi poliisi hyvin kiukkuisena.
"Ei tullut. Emme me ainakaan nähneet häntä", vastasi raumalainen.
"Se oli kunnon mies. Jos näette hänet, niin sanokaa, ettei hänen tarvitse peljätä meitä. Saa vapaasti mennä minne haluaa. Hän nakkeli meitä kuin heinäpusseja. Juuri kun saimme hänet sisään, niin hän tarttui meihin kiinni ja nakkasi molemmat nurkkaan ja lähti ulos lukiten oven jälessään", selitti toinen poliiseista, joka ihaili suomalaisen jättiläisvoimia.
"Täällä on hänen veljensä, joka on paljon väkevämpi", selitti raumalainen osoittaen vieressään seisovaa toista härmäläistä.