"Jokaisen, joka haluaa käyttää puhevuoroa, on sitä pyydettävä ja esitettävä mielipiteensä nousemalla seisomaan", esitti raumalainen.
Laihian mies käytti ensimäiseksi puhevuoron lausumalla: "Minä ainakin kannatan raittiusseuran perustamista. Mutta vaikka se nyt jo perustettaisiinkin, niin minä toivoisin, että huomenna ainakin vielä saisi juoda ja antaa noille irlantilaisille oikein kunnon selkäsaunan, ikäänkuin lopettajaisiksi vaan."
"En minäkään vastaan ole raittiusseuran perustamista, mutta minä ainakin toivoisin, että joka sunnuntai aamu saisi ottaa edes pari hyvää naukkua viinaa ja jonkun lasillisen olutta", liittyi Tuhkalan Iiska kannattamaan laihialaisen mielipidettä.
"Olen samaa mielipidettä kuin Iiskakin, että sunnuntaisin pitää saada ottaa joitakin ryyppyjä. Minä olen palvellut Ylistaron pappilassa toistakymmentä vuotta ja niin kova raittiusmies kun se pastori olikin, niin joka sunnuntaiaamu hän antoi väelle ryypyn viinaa, ja toisinaan, kun ukko oli hyvällä tuulella sai kaksikin ryyppyä", selitti ylistarolainen perin merkitsevästi.
"Jos kerran raittiusseura perustetaan, niin kyllä se niin pitää perustaa, että ei yhtään tippaa saa jäsenet maistaa perustamisen jälkeen. Mutta muuten minä olen sitä mielipidettä, että se ei ole Jumalan sanan mukaista perustella sellaisia seuroja. Jos me olemme todellakin kristittyjä, niin me olemme itsestään raittiita, näin sanotaan sanassa", vakuutti latvaheikkoolainen.
"Eikö körttiläisillä olekin toisellainen sana, kuin muilla ristityillä?" letkautti Tuhkalan Iiska.
"No, jos nyt tänä iltana perustettaisiin raittiusseura, niin mihinkä nuo viinat ja oluet tuolta potrista pantaisiin? Ei suinkaan unta ainakaan ojaan kaadettaisi! Sentähden minä toivoisin, että jätetään nyt ainakin vielä koko seuran perustamishomma toiseen aikaan ja juodaan ostetut viinat ensin pois", ehdotti kuurtanelainen.
"Voisihan jälelläolevat viinat lähettää vaikka sinne Ylistaron pappilaan aamuryypyiksi!" letkautti Iiska taas iskien silmää laihialaiselle.
"Pois nyt turhat väittelyt ja ivapuheet, että voidaan keskustella asiasta rehellisesti", pyysi Stenroos, sekä jatkoi: "Täältä on nyt jo lähes puolet miehistä mennyt tiehensä, arvattavasti kapakkaan, mutta voimmehan me silti päättää seuran perustamisesta. Minä toivon, että kaikki, jotka tahtovat yhtyä raittiusseuraan, tulevat ja kirjoittavat tähän kirjaan nimensä." Samalla Stenroos asetti sitä varten varaamansa kirjan pöydälle.
Ilmajoen mies oli ensimäinen, joka kirjoitti nimensä tähän jäsenkirjaan, johon oli valmiiksi laadittu raittiuslupauksen kaavakin.