Kapeita, vaaleanharmaita pilvensuikaleita liikkui yli seudun. Yöllä oli mahtanut olla kova myrsky, tuulta, sadetta, salamoita sekaisin. Kaikkialla näkyy vielä sen jälkiä, puista on oksia murtunut, lehdillä ja ruohossa kimaltelevat sadepisarat; kirkon edustalla kohisee vesi ojassa. Vävylän Juhon portin kohdalla on kokonaisia lammikoita, Sakeuksen Mikon puutarhassa taasen — niin äsken tiesi Silmäpuoli Leena, — oli rankkasade hajottanut linnunpesänkin puusta.
Sumu on laskeutunut lokaisen seudun yli, vaalea ja läpikuultava, ikäänkuin musliinihame; talojen savupiipuista nouseva savu kohouu ylöspäin, kaikki varmoja merkkejä, ettei enää sadetta tule, vaikka taivas vieläkin uhkaavalta, pilviseltä näyttää, aivan samoin kuin ukko Luottosen kasvotkin, hänen kumarassa ja horjuvin askelin kävellessään pitkin tanhuata Tapani Turkkurin kanssa, tuon kivenhakkaajan, tiedättehän.
Oli maar ukko kokoon käynyt! Eikä ihmekään, kun on häntä onnettomuus toisensa perästä kohdannut. Tytär kuoli, härjät sairastuivat, aitta ja riihi paloi, rosvot veivät hevoset laitumelta.
Kyllä hän sai tuntea Jumalan "vasemman käden" raskasta painoa, kun ei tunnustanut hänen oikean kätensä hyvyyttä. Kyllä hän nyt tekee itsensä ystäväksi Jumalan kanssa, kun vanhin poikakin kamppailee kuoleman kielissä; on jo luvannut käyttää kaiken tavaransa hyväntekeväisiin tarkoituksiin.
Mutta eipä taivas ole tuollaisista millänsäkään. Kummia kuuluu. Kun kuletettiin neitsy Maarian kuvaa, jonka hän osti kirkkoon, — niin särkyi rattaitten alla Bágy-joen yli vievä silta, ja sinne jäi hevonen; rattaat ja kuva meni pieniksi pirstaleiksi.
Ihmiset pihoiltansa ja aitojen takaa katselevat, kun hän kulkee pitkin tietä, avara viitta yllä ja paljas pää hartioitten väliin vedettynä.
— Pois siitä! Mitä siinä! — otti Terttu-Anna puheeksi — älkää te ruvetko häntä loukkaamaan. Jumala häntä on jo kovin rangaissut. Panepas pari halkoa kattilan alle, kun minä liikutan.
— Nämät puut ovat märkiä, puuttui Ruukku-Matin leski puheesen. — Ennen muinoin, kun minä olin nuori, paloivat puutkin paremmin. Mutta entä tuon Luottosen asia! Tiedätkö, mitä taas viime yönä tapahtui?
— Ehkä kävi kiviristin hullusti hautausmaalla?
— Salama iski siihen, naapuriseni, ja särki sirpaleiksi. Vasta eilen se suurilla kustannuksilla sinne saatiin.