Tuolta tulee! Se on Sohvi! Vanha eukko tallustaa rinnalla; juuri nyt kääntyvät kylään päin.
Pekan sydän kovin sykähti, häntä vavistutti, kädet hermottomiksi kävivät, silmät himmenivät.
— Ohoi Pekka! Joko sait paikallensa?
Huumaantuneena vastasi hän vapisevalla äänellä:
— Kumpaan läpeen se pitää pantaman?
Vanha salvumestari kalpeni, silmäsi sielunsa ja vastasi surullisesti:
— Pane kumpaan tahdot!
Ei ollut muuta kuin yksi läpi. Pyörtyvä näkee silmissään kaksin, kolmin. Mestari tiesi, mitä siitä seuraa.
Suin päin riensi hän tikapuita alas; tiesi että ennenkuin hän ehti alas, Pekka jo on maassa… ja kauvempanakin — toisessa mailmassa.
Yhtä haavaa saapuivat tornin juurelle mies ja vaimo, mutta edellinen torain huipulta hengetönnä.