Hän laski pussin heidän viereensä ja sytytti tulitikun nähdäkseen, ovatko vielä elossa?
Syvä hengitys osoitti, että sekä äiti että lapsi ovat sikeästi nukkuneet. Vain kova väsymys oli heidät saattanut näin nukuttaa. Ilma on viileä, tuuli kylmä eivätkä repaleiset vaatteet anna makaaville tarpeeksi suojaa. Vain kovin uupunut voi noin nukkua. Kasvot, eritoten lapsen, ovat jo vilusta siniset ja pienet jäsenet kovasti värisevät.
Filesik otti esiin piippunsa takin taskusta, pani siihen tupakkaa, sytytti palamaan ja istui maahan — nukkuvien viereen.
Katseli heitä ukko, kauvan katseli. Hyvinpä hän saattoi nähdäkin. Taivas oli tähtösiä täynnä. Nuo tähdet häntä katsoivat, ehkäpä hänelle viittoilivat ja häntä kehoittivatkin.
Nyt hän kumartuu nukkuvien puoleen; otsa oli hiessä, pää alas painuneena, kuuluisat turkit luisuivat alas hartioilta. Hyväpä olikin; muutenkin oli niin lämmin. Eivätkä ne koskaan ennen näin painaneet, eivät nuo turkit milloinkaan hänestä olleet niin raskaat.
Hän otti ne ylös maasta ja levitti äkkiä yli nukkuvien.
Samassa hypähti hän seisoalle ja lähti ajatuksiin vaipuneena astumaan pitkin polkua. Vielä kerran seisahti hän ja kääntyi palataksensa takaisin. Entä jos hän sentään menisi niitä noutamaan?
Ei, ei! Mitä sanoisivatkaan nuo tuhannet silmät taivaalla.
Hän alkoi rientää, milt'ei juosta kotiapäin.
Yö oli tyyni, mutta kylmä; ukko oli ilman turkeitta, mutta hänen ei sentään ollut vilu.