— Älä mene. Tahdon vain sanoa, että olen kuormineni ollut täällä jo neljä päivää; ape on loppu ja hevosten on nälkä. Anna parmas hylkyheiniä tuolta parvelta.
— Saat vaikka kaksi.
— Minä taasen olen jo kaksi vuotta himonnut suukkoa sinulta — kuiskasi hän ja silmät tuota solakkaa vartaloa katsoa tuijottivat. Annas suukko, Klaara!
— En sinulle puoltakaan. Pidin sinusta ennen muinoin, mutta en silloinkaan suuteloa antanut. Nyt olen toisen miehen vaimo.
Juhon rinnasta nousi huokaus.
— Voi sinua, kun taasen olet mieleni rauhan vienyt!
Vaimo juoksi sisään, sulkipa ovenkin perässänsä. Eikä enää ulos tullut, mutta sisäpuolelta kuitenkin pyyhki hien pois ikkunaruudusta.
Juho katsahti sinne.
— Hoi, myllärin muori! Koskas nisuni jauhetuiksi tulevat? — kysyi hän hieman ivallisesti, astuen ikkunan alle.
— Etköhän ryyniksi tahtoisi — vastasi Klaara viekkaasti hymyillen.
Par'aikaa ovat myllyllä, puolet ovat jo jauhoina.