Juho puraisi huultansa ja mutisi ujosti:
— Entä toinen puoli?
— Parin tunnin perästä ovat kaikki jauhetut ja saat mennä Jumalan nimeen.
— Mutta päästäpäs minut ainakin siksi aikaa sisään lämmittelemään.
Unhotin pälssini kotia; minun on vilu.
Klaaran tuli häntä surku; pyysi niin surullisella, ruikuttavalla äänellä. Ja ulkona oli todellakin kylmä ilma… tuli Klaaran itsenkin vilu, oikeinpa värisyttää, kun vastasi:
— Käy siis sisään, jos siivosti olet…
Juho pääsi sisään eikä olisi ollenkaan sieltä tahtonut lähteä. Sitä pulskaa vaimoa! Niin sievä käynti, niin kauniit silmät, huulet, niin suloinen hymyily! Kunhan eivät nisut tulisi aivan pian jauhetuiksi!
Mieleen johtui hyvä tuuma ja Juho pujahti ulos myllärinrengin luo.
Löysi hänet viheltämisestänsä pimeästäkin.
— Kuules Yrjö! Saat luikurini, jos mylly seisahtuu käymästä aamuun asti.
— Hm! Mutta kun on niin runsaasti vettä!