— Sano emännällesi, että vesi on vähentynyt, jotta pitää koota, ja päästät alas sulkuportit.
Myllyn kolinaan katosi Juhon hiljainen puhe, mutta Yrjö ymmärsi kuitenkin tarkoituksen.
— Hm! Mutta sitte vesi tulvii yli sulun…
— Älä sinä siitä huoli; saat vielä silkillä ommellun tupakka-massinikin.
— Koristimineen, tulirautoineen?
— Kaikkineen päivineen.
Päästettyänsä alas sulkuportit jäi Yrjö odottamaan. Entä jos myllyn seisahtuminen herättää emännän mieleen epäilyjä ja hän tulee käskemään panna myllyn liikkeelle?
Ei pitkään aikaan ketään kuulunut. Äkkiä sammui sisältä huoneesta kynttilän valokin. Yön tyyneydessä oli Yrjö kuulevinaan, että ovi hiljaa väännettiin lukkoon sisäpuolelta.
Nauraen irvistellen avasi Yrjö suuren suunsa selki selälleen, hampaat näyttivät hänen päätä pudistaessansa jonkinlaisilta yöperhosilta, jotka vilkkuivat pimeässä. — — —
Puoliyön aikaan kokoontui myllynsulun eteen runsaasti vettä. Se nousi jyrkkien kallioisten rantojen välissä, mutta kun ei voinut tulvia yli äyräittensä, niin sysäsi se kotvasen aikaa sulkua ja rantoja, mutta piti pian viisaampana — palata koreasti takaisin.