Sentähden on katolin usko niin laajalle levinnyt, nyt kun sen jumalien joukkoon myöskin kuuluu kaunis, valkoverinen nainen. Hänen taivaalliset, ihanat kasvonsa ovat ihmiskunnan valloittaneet. Ja haaveksivat, uneksivat henkilöt, jotka häneen uskovat, saavat häntä useimmin nähdä. Hän nousee lähdetien pohjasta, Bágy-joen aalloista, tai ilmestyy hän metsien salaperäisessä hämärässä niille, jotka ovat hyviä ihmisiä, joihin hän on mielistynyt.
Muinoin hänet näki Juhana Otuksinen, samaten Reko Turkkurin vaimo sekä Nilkku-Mikon isä-vainaja. Mutta hän olikin velkapää ilmestymään isille, koska Gózonin kastanjametsään hänelle on rakennettu kymmenen kappelia.
Meidän bágyilaisten joukosta on vain Kyykkä-Annan suotu saada nähdä neitsy Maariaa sekä puhella hänen kanssaan pyhän lähteen luona joka kerta, kun pyhissä vaelletaan, sillä hän on hurskain uskovainen ja hyräilee virsiä niin hartaasti, että edelläveisaaja Juho Alituinen tavan takaa vakuuttelee: "sepä vasta on veisun-ääni, meidän kanttorin ei ole sen rinnalla mistään kotoisin".
Mutta vielä vanhaa Juho Alituista suurempi Annan äänen, tai… ken voi tietää… ehkäpä punaposkienkin ja solakan vartalon ihailija on Nuha-Kaapo, joka myöskin on totisen uskovaisen maineessa, eikä itse Kyykkä-Annakaan ole häntä hartaampi pyhissävaeltaja. Mutta kummallista on sentään, kun mies näin paljo on tullut pyhien kanssa tekemisiin. Joka usein käräjissä käy, Hän lienee aika riitapukari!
Kerrotaan… Ken lienee huhun liikkeelle pannut…? Ehkä Luottosen riihentappajat, että mies oli heidän kylässä Csoltóssa, missä mennä vuonna palveli renkinä, ollut kihloissa erään Seppälän Maria nimisen kunniallisen neidon kanssa, jonka oli saanut niin itsehensä mieltymään, että tyttö oli tuhmuuksiin taipunut. Nuo rehelliset ihmiset ovat kovasti suutuksissaan miehen käytöksestä; sillä tehtyänsä tytön onnettomaksi, hylkäsi Kaapo hänet. Turhaan lähettelee Maria tietoja, että hän on kuolla häpeästä, kun neitsyys on mennyt; mies ei ole millänsäkään, ei ole häntä näkevinänsä edes. Asia ei suinkaan hyvin pääty. Jonakin kauniina päivänä saamme naisen tänne äpärinensä.
Varokaa tuota Nuha-Kaapoa; hänen tirrisilmänsä kiiluvat niin salakavalasti, vaikka hän taivaasen mulkoileekin. Kun hänelle huomautetaan Seppälän Marian kohtalosta, niin hän selittelee kuten kovinkin jumalinen, että… tuota… tosin on heidän keskensä jonkinlaista puhetta ollut, mutta tyttö on luterilainen, eikä hän ole milloinkaan aikonut Mariaa naida; hän harras katolilainen! Mutta tiedä se, Kaapo, ettei Jumala salli moisia tekoja!
Kaikella kunnialla muuten puhuen on tuo arvattavasti Kyykkä-Annan toimia, sillä joko on mies aika tomppeli, jota hän koettaa yllyttää uskonvimmaan tai ovat he muuten läheisessä suhteessa keskenänsä… oi sinua Kyykkä-Annaa! — suo anteeksi, hyvä Jumala, jos erehdyn — mutta ei ole hänenkään pyhä elämänsä aivan puhdas.
Tosin hän rukoilee aamuin, illoin ja hänellä on aina muassa viisi erilaista rukousnauhaa; herrainen aika, kyläläiset pitävät häntä ihan pyhimyksenä. Eikä sovi moittia, ettei hän olisi hyvissä kirjoissa taivaan asujanten luona; kun näet jotakuta kohtaa kiero onni, niin hän kääntyy esirukouksilla neitsy Maarian puoleen. Mutta sangen epäilystä herättävä seikka on, kun tuonnoin Beden Liisa tunsi omaksensa kauppapuodissa erään lävistetyn taalarin kolikon, joka oli niitä rahoja, joita ihmiset Annan kautta olivat lähettäneet neitsy Maarialle. Liisa oli itse saman rahan antanut ja kysynyt vielä jälkeenpäin Annalta, oliko tämä sen perille antanut.
— Annoin, annoin, siskoseni. Pyhä neitsy lupasi lepyttää isäsi vihan
Paavo Turkkista kohtaan. Hän vastaanotti rahan ja lausui kiitoksensa.
Kuinka asian laita lienee oikeastaan ollut, sitä ei kenkään voi selvään sanoa, mutta sen verran on varmaa, ettei neitsy Maaria ollut saattanut rahaa juutalaiselle puotimiehelle viedä.