— Katsos Anni! Näetkös tuota isoa, pitkätukkaista miestä — kuiskaa
Agnes sisarellensa — hän se karitsan vei.
Saattojoukko saapui tällä välin kunnanhuoneelle, ja kun eräs miehistä sattui huomauttamaan, että katto tarvitsisi laittaa uudestaan, niin seisahtuivat kylän päämiehet lähemmin sitä tarkastamaan. Omituista sentään on, kun kaikki tässä maailmassa vanhenee ja rappeutuu; vielä kunnanhuonekin!
Anni katseli arasti tuota miestä, ja hänen suuret sinisilmänsä tulivat kyyneliin.
-— Mitä tuossa tutiset! — tiuskasi hänelle Agnes ja päästi irti hänen kätensä.
— En minä… pelästyin… Olin näkevinäni Sokurin liitävän ilmassa minua päin.
Tällä välin saapuivat hekin kunnanhuoneelle; Mikko juuri aikoi mennä Agneksen kanssa ohitse, mutta kas sitä hupsua lasta, kun menee aivan lähelle tuota mahtavaa miestä ja puhuttelee häntä. Mitä sekin hyödyttänee?
— Setä! — sanoo tyttö sointuvalla, lempeällä äänellä. — Antakaa takaisin karitsani!
Toiset lautamiehet katsahtivat-toisiinsa. Kenen lienee tuo kaunis, alakuloinen tyttö?
— Antakaa takaisin karitsani! — toisti hän ja kirkas lapsen ääni kaikui kuin kulkunen.
Suola-Paavo vilkaisi vihaisesti tyttöön, sitte sivalsi hän kerran vaaleata, taaksepäin kammattua tukkaansa ja kysyi ystävällisesti: