Mentiin puutarhaan, mutta Boriska ei ollut siellä. Isä huuteli hänen nimeänsä, mutta seutu ei antanut vastausta; Ipoly-joki juoksi menojansa hiljalleen.
— Varmaan on tyttö mennyt joelle päin kukkia poimimaan… Täällä näkyvät jäljet hiekassa.
Lähdettiin jälkiä myöden. Tuolta tiiliruukin puolelta juoksi jäniksen poika suoraan heitä vastaan, mutta kääntyi heti sivulle päin ja lötkötti Galluksen lesken niittyä kohden.
— Paha merkki! — virkkoi toinen miehistä.
— Kas, Boriskan huivi! Tyttö on ehkä nukahtanut tänne puitten suojaan.
Mutta Boriskaa ei löytynyt; vain huivi. Se oli ehkä tarttunut puun oksiin… Kummallista, kun tyttö oli huivinsa tänne heittänyt.
Lampurit saapuivat joen rannalle. Kaukaa punoitti äyräältä rehevässä ruohossa kaksi esinettä, ikäänkuin siellä olisi kaksi suurta tulppaania kasvanut.
Miehet menivät äyräälle. Boriskan karmosiinipunaiset kengät siellä punoittivat.
Isä kysäsi äimistyen:
— Miksi tyttö on kengät jalastansa riisunut? Ehkä ovat ne likistäneet jalkoja, tai ehkä…