"Kuningattaren hame".
Ihanat laaksomme puhukaa, astukaa ihmisten keskelle oikeutta tekemään…
Vanha Bogátin vuori astuu näkyviin usvasta ja sen kivet ja kalliotkin puuttuvat kunnon kansalaistemme asioihin. Metsät, niityt, järvet, joet, ruovostot usein ankarasti syyttävät meitä lakituvassa.
Niin oli asian laita… kaikki sen vielä muistavat. Useina vuosina oli neljä- ja viisikymmentä heinäkekoa "kuningattaren hameella", (kuten Aivinaisen perheen kuuluisaa niittyä nimitetään), sillä se on niin laaja niityksi kuin kuningattaren hame mahtaa olla leveä hameeksi (etenkin juhlavaate). Tuo yksi niitty on suuremmasta arvosta kuin koko muu Aivinaisen perheen omaisuus yhteensä.
Mutta mitä puhuinkaan Aivinaisen perheestä, kun tietty asia on, että Tapani Aivinaisen kuoltua leski otti miehekseen Mikko Mutaisen, ja kun tuonnoin hän itsekin ikuisiksi ajoiksi ummisti silmänsä, niin olisi ollut oikein ja kohtuullista jakaa kolmeen osaan kaikki irtain omaisuus, kiinteimen olisi pitänyt Emerikin saada, hän kun on vanhin lapsi ja miespuolinen perillinen; nuorempien siskojensa osan olisi hän sitte saanut lunastaa, nimittäin Aivinaisen Esterin ja toisesta naimisesta syntyneen Liisa Mutaisen. Niinhän on rehellisten ihmisten kesken tapana.
Mutta sekä talon että tuon ison niityn saikin Liisa. Ilkeä isä jätti milt'ei osattomiksi Aivinaisen orpolapset, vaikka heillä oli sama äiti kuin Liisallakin. Ihan mahdotonta oli vainajan olla kääntämättä kylkeänsä haudassa!
Emerik sai Bogátin vuoren. Perintöosa oli yhtä kyttyräselkäinen kuin omistajansakin. Kurjan kurja uutismaa, joka ei suinkaan kuivina vuosina anna siementäkään. Ester sai osalleen "Kulmalan" ulkopalstan, täynnä kuoppia. Ei kelpaa laitumeksikaan; verokirjaankin se on merkitty sanalla; "hyödytön".
Kaikki rehelliset ihmiset kylässä olivat harmissaan, mutta laki ja oikeus antoi asian olla sillänsä. Mikko osasi hyvin puhua laissa, hänellä kun on liukas kieli.
Ei siis asia enää ollut autettavissa. Tosin voisi vielä vedota kuninkaan tuomioon… Mutta ken tietää, minkälainen mies se kuningaskin lienee?
Notarius sepitti niin kauniin jakokirjan, että kivikin sitä kuullessaan olisi saattanut kyynelihin käydä. Viisas mies onkin tuo meidän notarius.