Hyvillä mielin tuli Mikko kotia kaupungista, mutta sitä surullisempi oli Emerik, kun korkeasti kunnioitettava lääninhallituskin oli sanonut, että asia entisellään pysyköön; Emerik saakoon Bogátin vuoren, Ester tuon kivisen "Kulmalan" palstan, mutta Liisa paraimman niityn, "kuningattaren hameen". Tuo hamepa vasta kylän poikain päät ymmälle panee…
On tosin Liisakin Emerikin sisar, vaikka vain äidin puolelta, mutta toinen sisko on vielä enemmän syrjään sysätty; veljen sydän liittyy enemmän häneen. Eikä hän omasta puolestansa liioin asiasta olisi millänsäkään, kun on ruma, kyttyräselkä, eikä voisi tilaa hoitaa, ja joskin hän jonakin päivänä ajetaan talosta pois, niin voihan hän mennä rengiksi; mutta toista on Ester paran laita…. Hän on vielä niin nuori, heikko voimistaan; herrainen aika, onhan tyttö vielä ihan lapsi.
Emerik pudisti nyrkkiä. "Olisipa tässä kourissani se mies, joka meidät teki kerjäläisiksi!" Hänen sydämensä oli pakahtua katkeruudesta. Jos hän edes voisi tyhjentää tuota sydäntä, vaivojansa jollekulle valittamalla, jospa nuo vuoret, joet ja metsät edes hänen suruansa käsittäisivät!
Tumman viheriöinä hymyilivät Csoltón niityt, kun hän kulki pitkin pölyistä maantietä Bogátin alatse. Näytti siltä, ikäänkuin olisi "kuningataren hameessa" ryppyjä, pitkiä, aaltoilevia säde- ja varjo-juovia häilyy sen pinnalla.
Aurinko laskee, ja kas, kuinka se kultaa tuota vanhaa Bogátin vuorta…
Tuolla ylhäällä on hänen kylvönsä. Kaunis koetus viljellä vuorimaata.
Tosin tähkäpäät ovat sangen pieniä, mutta ovatpa sentään täyteläisiä.
Siniset elokukat rehottavat siellä yhtä hyvin kuin muuallakin.
Hyvä Jumala, kuinka kaunis onkaan tämä Csoltón seutu! Tuskin lienee paratiisi ihanampi…
Tosin on hänen osansa rumin, nimittäin tuo paljas vuorenselkä, mutta ei se sentään aivan arvoton ole. Eikä niinkään huonoa maata, pitää vain hyvin viljellä. Ei ainakaan laihoa sieltä tulva-vesi vie.
Mutta Esterin osa, se vasta ihan kelvoton on, sitä ei maksa vaivaa kyntääkään.
Semmoinen on se palsta tuolla puolen valtaojaa, ikäänkuin ruma paikka viheriässä juhlavaatteessa, silmäänpistävä, kurjannäköinen; kuoppinensa todellinen avonainen haava isänmaan ruumiissa.
Emerik johti askeleensa lähemmäksi, seisahti, paremmin katsellaksensa.