Todellakin kurjan kurjaa maata! Ei kasva muuta kuin mataraa kuoppien partailla.
Mutta kas, mitä kauniita kasvia tuolla kivistössä! Niin meheviä ja reheviä lehtiä, jotka ihan hymyilevät Emerikille. Ei kasva parempia "kuningattaren hameessakaan". On tässä maassa voimaa, kun se vaan sitä panee liikkeelle. Kas, tuolla toisessa päässä kasvaa valkojuurikkaitakin… Ei tuota maata sovi sentään ihan ala-arvoisena pitää.
Hän meni silittämään kasvin lehtiä. Niin puhtaat, pehmoset, aivan kuin silkkisametti! Osannevatko nuo kasvit myöskin puhella? Mikseivät osaisi…?
Kummallista on myöskin, että vaikka niitä säälimättä polkee jalallansa, niin ne jo seuraavana aamuna taasen ovat pystössä, ikäänkuin ei olisi hätää mitään ollut. Ihmeellistä, kun nuo pienet, hennot kasvit ovat ihmisiä väkevämmät…
Emerikin kiskoitettujen saapaskorkojen alla kolisivat pikkukivet, nuo rakkaan, voimakkaan isänmaamme kirjavat kivet. Näitä ei tosin ole tapana sormuksiin sovitella, vaikka kyllä ovat sangen somiakin. Mutta ihmisissä on vika, ei maassa. Yhtä kernaasti antaa maa näitä kuin kultaakin ja hopeata, vaikk'emme anna kiville arvoa, kun emme osaa niistä hyötyä.
Emerik kumartui maahan ja poimi taskunsa täyteen pieniä kiviä. Niitä oli väriltään sinisiä, ruskeita, punaisia ja kullankeltaisia. Tuolla kuopan laidassa näkyi kulma isosta mustasta kivestä; kun Emerik saappaan korolla sitä kerran potkaisi, irtaantui palanen; sen hän otti toisten joukkoon. Kelpaavat kotona pikku Esterille leikkikiviksi.
Keveillä mielin jatkoi hän matkaansa kotiapäin. Sekä vuori että Esterin palsta olivat rohkaisseet häntä. Lähemmin niitä silmäiltyänsä, oli hän niihin aivan tyytyväinen. Ehkäpä olikin sopivinta, että Liisa sai parhaan osan. Hänen isänsä saattaa kuolla piankin, ja tyttö jää orvoksi mailmaan. Päälle päätteeksi on Ester paljoa kauniimpi katsannoltaan; pääsee huokeammin miehelään. Toden totta, hyvä on näinkin, niinkuin on!
Näin oli Emerik ajatuksiinsa vaipunut, jottei huomannut erästä herras-metsästäjää, joka tuli häntä kohden vuoren puolelta, ennenkuin tämä häntä tervehti.
— Hyvää iltaa! Mistä olet kotoisin?
— Csoltósta.