— Täällä isäpuolensa luona. Minä olen sama mies — omisti hän punastuen.
— Siis saan sinun kanssasi kaupasta sopia.
Emerik ei osannut arvata, mistä kaupasta, vaan katsoa ällisteli, kun vieras herra todellakin astui hänen perässänsä tupaan.
Mutainen oli jo kotona, sillä hän kulki hevosella. Katseli epäilevästi vierasta, luuli pojan tuoneen mukanansa jonkun asianajajan. Vasta nyt aika niitä…!
Pikku Liisa leikitteli makeisleivosten ja nukkien kanssa. Kahta vuotta vanhempi Ester istui pöydän ääressä kyynäspäihinsä nojaten ja katseli kateellisesti sisaren aarteita. Hän ei saanut mitään tulijaisia kaupungista.
Tyttö loi kauniit sinisilmänsä veljen puoleen, suruisesti, toivoen, odottaen.
Kyttyräselkä veli huomasi tämän ja hänen muotonsa synkistyi. Ei kuullut enää, mitä vieras herra puhui. Mikko hänelle vastasi.
— Mitä? Bogátin vuorenko aiotte ostaa pojintimaltani? Onko herra oikein viisas? Kuules Emerik, hän tahtoo ostaa sinulta Bogátin. Vastaappas, mitä tuumit.
Näin sanoen Mikko nauroi ja löi yhteen kämmenensä. Oiva tilus. Mitä herra tuosta sitte maksaisi?
Emerik itsekin äimistyi ja mutisi tyhmistyneenä: