Kovin olivat pikkuruiset pelästyksissään, niin astui tupaan Talvelan leski, joka keittoa maistettuansa huomasi, ettei siinä suinkaan myrkkyä ollut, vaan oli nuori emäntä suolan sijaan erhetyksestä pannut ruokaan alunaa.
Pian levisi kylään tieto tästä ikävästä tapauksesta ja siitä oli seurauksena, että täytyi ottaa Talvelan muori keittäjättäreksi. Neljäkymmentä floriinia setelirahaa, kaksitoista kyynärätä palttinaa sekä Kynttilänpäivän aikana kenkäpari oli palkanmäärä.
Kyllä hän tämän summan olisi ansainnutkin, sillä osasipa muori panna ruokaan sekä suolat että pippurit, selvästi huomasi hänen nuoruudessaan olleen keittämässä kunnianarvoiselle kirkkoherralle, — jollei hän vain olisi ollut niin paljon vaativainen ja äreä. Tuskin vielä oli ehtinyt taloon perehtyä, niin jo oli kaikissa asioissa valtiaana ja piti nuoren parin ankarassa kurissa.
He pelkäsivät häntä kuin surmaa. Osasi eukko kunnon lailla piestä kieltä. Vei viestiä kylään, mutta toi myöskin yhtä paljo kotia. Ja kaikki jutut olivat teräviä, taikka jos niistä katkeruutta puuttui, niin osasi hän sitä omin päin lisätä, jotta loukkaaviksi tulivat.
Lapset kärsivät tätä jonkun ajan, mutta vihdoin täytti tuollainen ilkeä käytös heidän viattomat sydämmensä katkeruudella Talvelan muoria kohtaan.
— Olisi vain äitini täällä! — huokasi Anna useat kerrat.
— Mitä sitte?
— Saisi eukko heti matkapassin. Minun äitini on sangen ryhdikäs vaimo…
— Kas kun ei ole tuo keino ennen johtunut mieleen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tohditko ryhtyä tuumasta toimeen?
— Minäkö? Niinkö minä? — esteli Anua itseänsä puoltaen.