—- Juuri sinä. Sellaiset ovat vaimoväen asioita!
— Vaimoväenkö? Olkoon menneeksi. Huomenna lähetän noutamaan äitiäni.
Mutta tuuleen meni tuuma. Ja Talvelan muori huomattuansa, että häntä vastaan salaliiton hankkeissa ollaan, tuli vieläkin tuimemmaksi: eivät ihmiset eivätkä eläimet saaneet häneltä enää rauhassa olla. Isäntä sai piimäparran nimen, nuorta emäntää uhattiin selkäsaunallakin.
— Etpä häntä vielä ole saanut pois talosta…! puhui Juuso nuhtelevasti. Näet… näet, miten käy…
Pikku Anna hyrähti taas itkemään, lankesi Juuson kaulaan ja kuiskasi hellästi, silmät ummessa:
— Älä minua vaadi, Juuso kulta! En tohdi… en voi hänestä päästä.
Mutta sinä kun olet mies…
— Sen saatkin pian nähdä, — puuttui ylpeästi puheesen Juuso.
Mutta uhkaukseen tämäkin aie jäi. Hän lykkäsi toimen päivästä toiseen, kunnes taasen muistui Annan äiti mieleen.
— Menepäs, kultaseni, noutamaan äitiäsi… Kyllä hän pahasta palkollisesta selon saapi.
— Mitä ajatteletkaan. Koko päivän matka, tämmöisessä tammipakkasessa.