»Hahaha!» nauroivat herrat. »Eipä olisi hullumpaa! Mitähän hänen korkea-arvoisuutensa siitä arvelisi?»
Matias hypisteli pukunsa pieniä hopeanappeja hieroen niitä vuoron perään käsiensä välissä, kuten hänellä oli tapana, jopa myöhemminkin, kun hän oli hämillään eikä voinut sillä hetkellä tehdä päätöstä. Mutta tätä kesti vain minuutin verran.
»Arkkipiispat ovat», sanoi hän iloisesti, »tuiki varovaisia tyyliniekkoja, Mujko-ystäväni. Herra arkkipiispa vastaisi minulle kenties, kuten hänen edeltäjänsä kerran: Nolite timere, bonum est; si omnes consentiunt, ego non contradico. [Älkää pelätkö, se on hyvä, jos kaikki suostuvat, en minä väitä vastaan.] Mutta tämä vain sivumennen sanottuna. Varovainen arkkipiispa on varsin paikallaan. Mutta mitä on sanottava varovaisesta narrista, jollainen sinä olet? Silloin on maailma jo nurinniskoin. — No, olkoon niin, hyvät herrat, kääntäkäämme se päiväksi nurin ja oikein perinpohjin! — Rozgonyi, anna käsky, että esiratsastaja valmistuu noutamaan Szelistyen naiset. — Panemme Várpalotassa toimeen narrimaisen pienen kujeen. — Järjestä muu kaikki keittäjämme, Paul Thegen kanssa. — Mutta näissä pidoissa — pankaa se tarkoin mieleenne, hyvät herrat — käännetään kaikki ylösalaisin: lakeijoista tulee ylimyksiä, mutta meistä palvelijoita, jotka heille tarjoilevat. — Ymmärrätkö minua, Báthory?»
»Kyllä, kuinka vain asia otetaan, majesteetti, ymmärrän — enkä ymmärrä.»
»Ja asia on kuitenkin perin yksinkertainen! Katsokaa! — Jos kohtaisimme naiset ylimyksinä, niin meitä eivät palvelijat voisi käskeä käyttäytymään säädyllisesti, mutta jos he ovat herroja, niin me määräämme, että heidän tulee pysyä siivolla. Se on ensimmäinen pykälä. Niinpä palvelijat eivät uskalla tehdä mitään pahaa, eikä voi nousta puhetta siitä, että herrat olisivat käyttäytyneet jollakin lailla huonosti. Näin ei siitä voida Budassa jaaritella. Jos me sittenkin huvittelisimme hiukan tuttavallisesti, pantaisiin se palvelijoiden tiliin, se on toinen pykälä. Kolmanneksi saamme ne monet hupaiset kepposet ja kirjavat pilat, jotka tästä hullunkurisesta tilanteesta syntyvät.»
Iloiset toverit yhtyivät riemuiten tähän ehdotukseen ja kuiskailivat tuiki salaperäisinä keskenään. (Siihen aikaan ylistettiin suuruuksia vielä harvoin vasten kasvoja.)
»Hänellä on pikku sormensa kynnessä enemmän järkeä kuin meillä yhteensä tyhjissä kalloissamme.»
»Ja milloin naiset saapuisivat?» kysyi Anton Vojkffy.
»No suunnilleen ylihuomenna aamupäivällä — pitää niin järjestää.»
»Mutta pila vaatii suuria muutoksia.»