»Palvelijat pitäisi oikeastaan pukea loistovaatteisiin.»
»Purppuraan ja samettiin.»
»Aivan oikein — häikäisevää komeutta pitäisi olla.»
»Totta kyllä», sanoi kuningas, »mutta täällä Várpalotassa meillä ei ole juhlapukuja. — Ja se on paha kohta, sillä te olisitte kenties nykyisissäkin pukimissanne tarpeeksi hyviä valtakunnanherroja, mutta palvelijat eivät kelpaa teidän vaatteissanne. Synnynnäisen ylhäisyyden ja alhaisen sukuperän välillä on varmaan silminnähtävä ero, ammottava aukko. Jumala on niin määrännyt, en tiedä miksi, mutta ei ole pitänyt sitä tärkeänä, sillä hän on sallinut, että hyvä räätäli voi täyttää tämän aukon. Välttämätöntä on, että väkemme näyttää joltakin, muutoin voisivat jopa Szelistyen naisetkin päästä pilan perille. — Tehän tiedätte, että naisilla, vieläpä niinsanotuilla tyhmilläkin, on erikoisia kykyjä ja vaistoja. — Niin, niin, asia pitää hyvin järjestää; olipa hyvä, että siitä mainitsit, Vojkffy. — Lähetettäköön vaunut Budaan noutamaan pukuja; Mujkóa varten on sitäpaitsi tuotava vanha käytetty kärpännahkaviitta.»
* * * * *
Kirjailijat, näyttämöt ja varhaisemmat maalarit ovat levittäneet vääriä luuloja entisajan herrojen puvuista. Emme voi kuvitella heitä muuten kuin juhla-asuisina, kaikissa papukaijan väreissä, nyöritetyssä sametti- tai kirjosilkkipuvuissa, sapeli kalisemassa.
Mutta entisajan suurmiehetkään eivät aina istuneet maalarin mallina tai astelleet kruunauskulkueessa.
Kreivi Czobor tai herra Gara kävivät välillä tallissa tarkastamassa hevosia ja pellolla satoa, ja silloin tällöin, jos asianomainen oli leski, pistäydyttiin myös talonpoikaistaloissa hiukan leikkiä laskemassa kauniin naisväen kera, eikä heillä tällöin ollut panssaripaitaa tai kirjosilkkistä husaarintakkia yllä, eivätkä he panneet päähänsä jalokivien ja höyhentöyhdön koristamaa hattua.
Juhlapuku oli siihen aikaan yhtä toisarvoinen kuin nytkin, eikä jokaisella herralla sellaista ollutkaan, tai ainakaan se ei välttämättä ollut hieno. Usein kävi saman perheen kolme sukupolvea hovissa samaan krispiniin puettuna, jolloin mainitun vaatekappaleen kyynärpäät tai muut kohdat saattoivat olla paikatut.
Kirjailijamme ja oppineet miehemme, jotka ovat tehneet tutkimuksia tältä alalta, ovat kohdistaneet huomionsa vain hovipukuihin; niinpä me nyt tarkoin tiedämme, millaista pukua esi-isämme eivät ole pitäneet, mutta kukaan ei välitä siitä, jota he ovat pitäneet.