Missä on hunajaa, siellä on pian ampiaisiakin. Yksi ja toinen yritti aloittaa keskustelua. Kuinka häpeämättömiä ovatkaan kaupunkilaisherrat!
»Mitä te tuotte, herra serkku?»
»Sen voin sanoa vain kuninkaalle», vastasi herra Rostó pidättyvästi; »paha kyllä meille, ettei hän ole kotona».
»Hänen sijaisensa, valtakunnanpalatini, on tavattavissa.»
Herra Rostó mietti: »Tosiaankin, lähdenpä palatinin luo. Ellei se hyödytä, ei se vahingoitakaan.»
Ei ollut helppo päästä valtakunnanpalatinin puheille.
Herra Mikael Országh oli ylen suuri herra.
He odottivat runsaan tunnin, kunnes ovenvartija vihdoin avasi heille oven ja laski heidät sisään.
Valtakunnanpalatini, kumarainen, valkohapsinen ja valkopartainen vanha herra, hämmästyi ikihyväksi nähdessään kolme kaunotartamme. — Tuntui kuin kolme sulotarta olisi seissyt hänen edessään, viehättävinä, pelokkaina ja lumoavina.
Herra Rostó kokosi voimansa pitkään latinankieliseen puheeseen, mutta jo muutaman sanan perästä hän takertui.