Ja jokainen kyseli tietoja taloon saapuneista vieraista, kuiskaavalla äänellä ja tuiki uteliaana ja jännittyneenä.
Ahaa — nyt hän ahtoi ymmärtää — kauniit talonpoikaisnaiset toivat nämä monet vieraat!
»Tulen, tulen!» huusi hän milloin sieltä, milloin täältä. Kovasti meluten hän syöksyi hikoilevana ja huohottavana portaita alas kellariin noutamaan viiniä.
Toiselle vanhalle palvelijattarelleen hän oli uskonut vieraiden palveluksen, mutta toisen hän lähetti Hafnerkadun varrella asuvan veljensä luo, jolla oli siellä lihakauppa, sanomaan, että hän tulisi koko joukkonsa kanssa avuksi, sillä vieraat olivat hyökänneet valtaamaan »Oravaisen».
Kun Szelistyen naiset tulivat ruokasaliin istuakseen päivällispöytään, olivat jo kaikki paikat, joka nurkka ja kolo niin täyteen sullottuna, että vanhalle Korják-rouvalle jäi tuskin tilaa tuoda pöytään ja viedä pois lautaset, joilla höyrysi ihania, juuri valmistettuja ruokia. — Ja yhä tuli uusia vieraita.
Katsokaa, nyt tulee haukanpyynniltä palaava loistava seurue.
Mukana ovat herra Losouczy ja herra Dragffy metsästystorvet kupeella.
No niin, kaupunkiin oli salamannopeasti levinnyt tieto, että kuninkaan malliksi haluamat Szelistyen naiset olivat saapuneet ja majoittuneet »Oravaiseen». Tuossa tuokiossa koko Buda oli liikkeellä. Sillä ne piti nähdä, vaikka olisi ollut puolikuollut!
Kun ei sisällä enää ollut vieraille tilaa, iloittiin siitä, että saatiin paikka pihalta tai oven edestä.
Mutta kaikella on rajansa. Vihdoin ei ulkonakaan ollut yhtään sijaa; tosin oli nyt suloisen leuto kevätiltapäivä, eikä viini Korjákin kellarissa ollut vielä loppunut, mutta vaikka koko ympäristön tuolit ja pöydät oli haalittu yhteen, ei niitä sittenkään ollut tarpeeksi.