»No, tuolla vastapäätä on tekeillä kaunis paisti: 'musta puhveli' on saanut halvauksen.»
Korják ja hänen äitinsä pelästyivät.
»Kas vain, se se herättää ihmisissä taas pahaa verta.»
Mutta tapahtuikin päinvastoin.
Kun vieraat saivat kuulla tapauksesta, sanottiin yleisesti: »Se on omansa sille kateelliselle koiralle! — Siinä näette! Kun Korják-rukalla kerrankin on pari vierasta, suuttuu hän niin, että saa halvauksen. Korják sitävastoin on vuosikaudet hiljaa ja alistuvasta kärsinyt kohtalon raskasta kättä. Entä kuinka erinomaista viini täällä on, ja huoneistokin, Jumala tietää miksi, on täällä miellyttävämpi kuin 'Puhvelissa'.»
Lyhyesti sanoen, halvauskohtaus vei ihmiset Korjákin puolelle.
Sillä onni on sellainen: kun se kerran suosii jotakuta, punoo se suojatilleen seppeleen vaikka hänen vioistaan.
Szelistyen naiset lähtivät iltapuolella herra Rostón kanssa katsomaan kaupunkia, varsinkin liikkeitä ja myymälöitä, joissa venetsialaiset ja kreikkalaiset kauppiaat näyttelivät ihania tavaroitaan. Siitä huolimatta virtasi vieraita yhäti »Oravaiseen», sillä tiedettiin naisten palaavan sinne illalliselle.
Koko illan, tunkeili siellä ihmisiä, ja majatalon lähettyvilläkin vilisi väkeä.
Illallisen aikaan kiiruhti moni ylpeä korkea herra, joka muutoin ei astunut jalallaankaan tavalliseen majataloon, tekemään tuttavuutta herra Rostón kanssa, saadakseen tilaisuuden hiukan puhutella kuuluja Szelistyen naisia.