Huomenna olisi seurapiirin halutuin henkilö se, josta sanottaisiin:
»Tuo vekkuli oli eilen Szelistyen naisten kanssa tekemisissä.»
Niin, sellainen on muoti, tuo voimakas kiihoitin! Vähäpätöisten jumalatar, mutta mahtava; samalla tavalla se hallitsee Zeuksen, Jupiterin ja Jehovan aikana. Eikä kristilliseen jumalakäsitteeseen kuulu vain kolme persoonaa — neljäs on muoti.
Vaikka Szelistyen naiset noin kymmenen ajoissa vetäytyivät huoneisiinsa mennäkseen levolle, huvitteli väkijoukko »Oravaisessa» vielä keskiyöhön saakka, ja kun aamupuolella yötä vihdoin tuli rauhallista, ja emäntä vapisevin käsin levitteli pöydälle päivän suuret rahatulot, taalareita ja kultarahoja, sanoi hän pojalleen: »Tiedätkö, poikani, mitä saamme kiittää tästä päivästä?»
»Szelistyen naisia.»
»Sinun viuluasi», oikaisi äiti, »niinkuin veli Kulifinytó sanoi».
»Mitä tarkoitat, rakas äiti?»
»Olen puhunut naisten kanssa, kun vein heidät makuulle. Molemmat pitemmät ovat leskiä. — No, sanoppas, oletko koskaan nähnyt näiden veroisia kaunottaria? Jospa olisin mies, Johan! Mutta mitä minun pitikään sanoa? Aivan oikein, kolmas on neito, valakkilainen tyttö. No, onneksi olemme kotoisin Grosswardeinista ja osaamme romaniankieltä, ja minä voin siis jutella hänen kanssaan. — Onpa se kerrassaan soma olento! Kaikki on hänessä somaa, mitä näet ja mitä et näe. Ymmärrätkö minua? Olin läsnä, kun hän riisuutui. Eikö totta, nyt jo ymmärrät? Punastutko? Katso minua silmiin, Johan! Pikkuinen miellyttää sinua? — Mutta mitä minun vielä pitikään sanoa?
— Niin, kun siinä puhelin hänen kanssaan erilaisista asioista, tuli sekin puheeksi, minkävuoksi he olivat poikenneet tänne eivätkä 'Puhveliin'. Silloin hän kertoi, että se vanha herra, joka toi heidät tänne näyttääkseen heidät kuninkaalle, halusi poiketa 'Puhveliin', mutta pikku Vuca, sillä Vuca on hänen nimensä, oli kuullut sinun soittosi ja siitä ihan haltioissaan pyytänyt, että majoituttaisiin tänne. — Näetkö, on sittenkin hyvä, kun karitsa puhuu hevoselle. — Mutta mitä minun piti sanoa? Ahaa, kyllä jo tiedän. Päässäni pyörii se ajatus, että hevosen pitäisi jo puhua lampaalle. Tämä tyttö tuottaisi meille onnea; puhu siis hänelle. Jumala itse on lähettänyt hänet luoksemme. Minulla on taikauskoinen aavistus, että meidän ei pitäisi päästää häntä käsistämme. Tosin hän on vain talonpoikaisnainen, mutta vähät säädystä — hän on kauniimpi kuin ruhtinatar. Jos olisin sinun sijassasi, en laskisi häntä enää täältä, vaan ottaisin hänet omakseni, menisin hänen kanssaan naimisiin — mitä minun vielä piti sanoa? Sain hänet tunnustamaan, ettei hänen sydämensä ole sinulle vieras.»
»Mitä sanottekaan!» huusi Korják säihkyvin silmin.
Niin sattui sitten, kun naiset aamulla tulivat aterioimaan, että Korják ojensi kummallekin leskelle ruusun, mutta Vucalle kaksi, valkoisen ja punaisen.