Hän etsi silmillään Vucaa.
»No, puhuhan toki, pikku unikko, anna hänelle rukkaset!»
Mutta pikku »unikko» asteli lanteitaan keinuttaen vilpittömänä kuin turmeltumaton lapsi Korjákin luo ja laski kätösensä hänen suureen kouraansa sulkien silmänsä, ikäänkuin ne olisivat äkkiä vuotaneet häneltä pois.
»Sinä miellytät minua», sanoi tyttö rohkeasti; »minä tahdon tulla vaimoksesi… majatalon emännäksi».
»Hitto vieköön hameväen!» raivosi herra Rostó, ja asiasta olisi varmaan noussut kamala riita, ellei Verona-palvelijatar olisi juuri tällä hetkellä riuhtaissut ovea auki ja hengästyneenä huutanut: »Kuninkaallinen airut!»
Avatusta ikkunasta voi nähdä ja kuulla kuninkaallisen esiratsastajan pihalla hyppäävän vaahtoavan ratsunsa selästä ja tiedustelevan Szelistyen naisia.
»Täällä minä olen!» huusi vanha prefekti ja pisti harjaksisen päänsä ikkunasta.
»Te ette ole nainen», vastasi esiratsastaja yliolkaisesti.
»Naiset ovat myös täällä. Minä olen tuonut ne tänne.
Mitä hänen majesteettinsa käskee tehdä heille?»