Prefekti väänteli epätoivoisena käsiään mitä oli tytölle tehtävä?
Hän tunsi romanilaisveren; hän tiesi, kuinka itsepäisiä romanilaiset ovat. Jutusta tulisi ikävyyttä, vieläpä häpeää!
Toisaalta hän pelkäsi Korjákin asettuvan vastarintaan.
Vihdoin pitkän sisäisen taistelun jälkeen hän piti järkevimpänä — necessitas frangit legem — sopia siitä, että vuohi saisi syödä kylliksensä ja hänellekin jäisi ruohoa.
Hän selitti Korjákille juhlallisesti, että tyttö tulisi hänen omakseen, jos hän lähtisi huomenna hangoittelematta kuninkaan luo ja esiintyisi siellä kiltisti.
»Annatteko kunniasananne, teidän armonne, että tuotte hänet minulle takaisin?»
»Hyvä», huohotti Rostó ja tarjosi hänelle kätensä.
»Sellaisena kuin viette hänet täältä?»
Rostón käsi peräytyi.
»Sellaisena kuin saan hänet takaisin.»