Hei, Majmuna-haltiatar, matkaasi metsään!
Ah, se oli tosiaankin ihana metsä, joka etäältä tummanvihreänä viittoili heille!
Rostó selitteli heille: »Se on Bakonyn metsä, siellä asuu kuuluisia rosvoja.»
Toisella puolella, kaukana, niin etäällä, että silmä tuskin ylti sinne, näytti sininen silkkikangas olevan vedetty niittyjen katteeksi.
Herra Rostó sanoi: »Se on Balaton järvi; siellä asustavat vedenneidot.»
Ihana oli sekin tienoo, jota he nyt ajoivat. Heidän vaununsa kulkivat kapean kyläpahasen laitaa, salavien reunus tämän kauniin puron vartta pitkin. Niityt olivat täynnä valkoisia kukkia.
Kylän kirkontornista kuului kellojen läppäily.
»Kah, siellä soitetaan jo messuun.»
»Vasta ensi soitto», rauhoitti Korják kääntyen ympäri.
Hän oli aika soma ajomies, päässään pyöröhattu, johon oli pistetty kamelikurjensulka, ja yllään punanauhainen, sininen dolman-levätti.