Muurarit, jotka myöhemmin toisten omistajien aikana rakensivat sen uudestaan, antoivat sille jälleen toisen ulkonäön, silloisen kuosin mukaan barokin.
Vanha linna on ikiajoiksi hävinnyt vaikka pohjamuurit kuuluvatkin olevan entiset. Mutta mitä se merkitsee? Kun tyttö kuolee ja toinen pukee yllensä hänen nuttunsa, ei edellistä ole silti olemassa.
Matiaksen huvilinna on kadonnut. Sormusta pitelevä korppi [Matiaksen vaakuna. Siitä nimi Matias Corvinus. — Suom.], joka komeili rakennuksen päädyssä, leijailee nyt elävänä sen yläpuolella.
Moni muukin asia on senjälkeen muuttunut. Ihana Bakonyn metsäkin on siirtynyt kauemmaksi. Metsänkaatajien lauma on ajanut sen pakosalle.
Matias tulee täällä mieleen vain, kun puutarhaa kaivettaessa tavataan hopeasolki tai kannus tai pöyhitystä mullasta löydetään vanha liivinnappi; se on kai joskus koristanut kauniin Anna Gergelyn vartaloa..
Hylätyn puutarhan nurkasta kohottaa siellä täällä joku pähkinävarpu päätänsä. Kukapa tietää, eikö sen varvun esi-isä viisisataa sukupolvea sitten ollut siittänyt niitä vitsoja, joilla Matias oli uhannut keittäjäänsä: »Várpalotan kepit ovat lukemattomat!» kun pöytään oli tuotu hauki ilman maksaa. Sillä tapainturmelusta oli jo siihenkin aikaan, ja sitä on tänäkin päivänä; sitä ei aika voi auttaa, eivät muurarit tai puunkaatajat.
Muuten on perin ikävää, että niistä suurista itsevaltiaista, jotka ennen Matiasta ja hänen aikanaan varastivat niin paljon, ettei ainoastaan kansarukka, vaan myöskin poloinen kuningas Ladislaus Dozse jäi puille paljaille, historia ei kerro mitään. Se pysyy salaisuutena, vanhentuneena ja haalistuneena vaiteliaisuuden vaipan alla.
Nimenomaan vain Andreas Pogra-parasta kronikka tallettaa sen maininnan, että hän oli kavaltanut hänen käsiinsä uskotun hauenmaksan.
Olipa sentään onni, ettei mestari Andreas Pogra vielä sinä päivänä, jolloin odotettiin Szelistyen naisia, tiennyt vuosisatojen yli ulottuvasta häpeästään, sillä se olisi kiusannut häntä. (Senvuoksi on hyvä, etteivät kuolevaiset näe tulevaisuuttaan.) Hän keitti ruokia niin innostuneena ja niin kunnianhimoisesti kuin Várpalotaan olisi odotettu kolmea kuningatarta.
Porisevissa astioissa ja pannuissa oli kaikkea, mikä maailmassa on hyvää.