Kaunis Maria Schramm ei ollenkaan vastannut kysymykseen, vaan puri huultaan.
»Oi, älkää kysykö minulta mitään, koko maailma pyörii silmissäni tässä kuumuudessa.»
»Jos aiot pyörtyä, armaani», sanoi varjostimenkantaja vallattomasti, »niin tee minulle palvelus ja pyörry nyt syliini, sillä myöhemmin viuhkankantajat ottavat sinut huostaansa».
Maria hymyili ja pisti peukalon ilkamoiden hampaittensa väliin (sillä nainen osaa ärsytellä, vaikka olisi puolikuollut).
»Silloin saatte kauan odottaa.»
Taistelunuijaa kantava nuorukainen kääntyi tuon tuostakin Anna Gergelyn puoleen ja aloitti keskustelun hänen kanssaan.
»Pelkäätkö kuningasta, serkkuseni?»
Anna Gergely väänsi kasvojaan, mikä teki hänet vieläkin kauniimmaksi.
»Ei hän minua syö.» Sitten hän lisäsi: »Enhän ole varastanut mitään.»
Varjostimenkantaja kumartui hänen puoleensa.