»Mitä vielä!»
»Te voisitte mieluummin sillä välin jutella hiukan minun kanssani.»
Herra Rostó raivostui ja puhkesi sanomaan: »Hitto sinun kanssasi jutelkoon, poika. Minun herrani, Nagyszebenin kreivi, jos ehkä olette hänestä kuullut, jonka edustajana muuten olen täällä, ei ole lähettänyt minua jalkojen luo, vaan olen tullut pään luo ja siinä pysyn.» »Tunnetteko ehkä kuninkaan?»
»En, en ole häntä vielä milloinkaan nähnyt.»
»No hyvä, käykää sisään ja johtakaa naisia.»
Eteisestä he tulivat odotussaliin, jonka neljässä nurkassa seisoi neljä kuninkaallista henkivartijaa paljastetuin miekoin. Neljä miekkaa laskeutui yhtaikaa tervehdykseksi; näytti siltä kuin olisi yhtaikaa salamoinut jokaiselta neljältä ilmansuunnalta.
Sitten avautui sisäoven korppivaakunan koristamat puoliskot, ja häikäisevässä ympäristössä näkyi kuningas, joka istui kullatulla valtaistuimella, päässään haikaransulilla koristettu purppurainen hattu; jalokivin somistettu miekka virui hänen polvillaan. Toiset korkeat herrat seisoivat paljain päin puolikehässä valtaistuimen ympärillä.
Ah, tämä näky oli liikaa! Se oli liikaa itse herra Rostóllekin, entä sitten naisille! Hämillään, huojuen astui ukko etualalle.
Naisten näyttäytyessä syntyi merkillinen liikehtiminen, kummallinen aaltoilu, eräänlainen ihailun kohina Siellä täällä kalisi miekka tai sivulle liukunut mente-nutun ketju. Menteissä, miekoissa ja hattujen töyhdöissä kimaltelivat opaalit, smaragdit ja rubiinit häikäisevän värikkäinä.
Kuningas viittasi heitä hymyillen astumaan lähemmäksi