»Hän on taivaassa», vastasi nainen maireasti.
»Mikä miehesi oli?»
»Parkkuri.»
»Ah, ei hän sitten ole taivaassa», naurahti kuningas, »sillä sinne pääsevät vain puhdaskätiset».
Sitten hän lähestyi Vucaa, jonka rintalappu ilmaisi hänelle, millä kielellä häntä oli puhuteltava. Kuten näkyy, kuuluu kuninkaankin virkaan harjaannusta.
»Kuinka vanha olet, pienokainen?»
»Sen voisi sanoa vain isäni.»
»Mutta et kai sentään ole vielä naimisissa?»
»Hänen tukkansa on koristeltu nauhoilla, majesteetti», huomautti lähellä seisova Mikael Rostó. Joku ylimyksistä (ehkä Kroatian banus, ellei Bosnian kuningas) sysäsi vanhusta kylkeen ja lausui hiljaa seuraavan ojennuksen: »Oppikaa tapoja. Kuninkaalle saa vastata vain se, jota hän puhuttelee.»
»Öhöm», mutisi herra Rostó ja painoi häpeissään päänsä nutunkaulukseen.