»Niinmuodoin voit siis siunatun rauhan vallitessa kehitellä suunnitelmaasi, mutta huomautan sinulle jo edeltäkäsin, ettei sinun sovi ommella suuria saappaita pieniin jalkoihin.» [Matiaksen usein käyttämä sanaleikki, kun joku hautoi suuria suunnitelmia vähäpätöisen asian johdosta.]
»Suunnitelmani on perin yksinkertainen. Me lähdemme illalla huvimajan takaiselle metsäaukealle ja ratkaisemme asian painilla; neljä voitettua menkööt Herran nimeen, mutta neljä voittajaa käy uudelleen toistensa kimppuun, ja siten asia on helposti ja ritarillisesti viety ratkaisuun, sillä lopulta meitä jää vain kaksi.»
»Jääkö meitä?» huomautti leveäharteinen Kanizsay, pilkallisesti tehostaen Vojkffyn itsekästä kieliopillista kompastusta. »Kuinka rakastettava sinä oletkaan!»
Matias pudisti päätänsä.
»Oho, ystäväni, ei niin! Sinun ritarillisuutesi liikkuu vallan liiaksi yhden pyörän varassa, koska, näes, kärryissäkin on kaksi pyörää. Ritarina sinun olisi pitänyt ottaa varteen naistenkin mielipide, sillä se kai myös kuuluu hiukan leikkiin. Kaupantekoon tarvitaan ostaja ja myyjä, ryöstöön vain rosvo. Naiset ovat minun kattoni alla. Me saamme olla vallattomia, mutta emme järjettömiä.
— Voihan huvitella olematta silti hävytön. Me tanssimme hiukan heidän kanssaan, ja sillä hyvä. Vai kuinka, Lancelot? Sinä hymyilet epäilyttäväsi, ukkoseni. No, enhän minä sentään ole Kalocsán arkkipiispa. En väitä, että pieni vallattomuus on mikään suuri rikos. En ole vielä milloinkaan nähnyt naissirpaleita, mikä todistaa, että kukaan nainen ei mene rikki, jos häntä sormella koskettaa. Ei minulla siis ole mitään sitä vastaan, jos toinen tai toinen teistä karkelon innostamana syleilee ja suutelee naisia. Kuningas Mujkó sallii suutelemisen, mikäli tiedän, mutta korvapuusteja, jotka mahdollisesti saatte, ei Mujkó ota itselleen. Naiset tulivat tänne vaatimaan miehiä; siis saakoot niitä, mutta vain laillisina puolisoina. Olen antanut Mujkólle määräyksen, että niin tapahtuukin, ja jos teitä haluttaa, herra Báthory…»
Naurettiin tälle asian käänteelle, joka kohdistui Báthoryyn, koska hänen äitinsä tiettävästi etsi Galitsiasta pojalleen rikasta morsianta, mutta iloiseen nauruun sekaantui tyytymättömiäkin ääniä.
»Ei tee mitään, hyvät herrat», rauhoitti Bánffy heitä; »kuningashan sanoo oikeastaan seuraavaa: Muusta sopii neuvotella aviomiesten kanssa».
Kuningas aikoi vastata tähän, kun ruukkuja viemään lähetetty kamaripalvelija, muuan Petrovay, astui sisään.
Kaikki katsoivat häneen hämmästyneinä. Mitä hittoa? Hänellä oli kultainen ruukku kädessä.