»Kuinka on käynyt?» kysyi kuningas kiireesti.
»En ole eläissäni nähnyt moista narria, teidän majesteettinne», aloitti Petrovay. »Esitin hänelle viestin; hän kuuntelee sitä rauhallisena ja vakavana. Senjälkeen annan hänelle molemmat ruukut. Hän maistelee molempia viinejä ja sanoo minulle seuraavasti: Tämä on pulmallinen asia, sillä jos valitsen kultaisen ruukun ja happamen viinin, antaisi kuningas hakata pääni poikki, koska kultainen ruukku ei varmaankaan ole sinun lähettäjäsi oikeudenmukaista omaisuutta. Jos taas otan saviruukun ja hienon viinin, niin väkevä viini panisi pääni pyörälle, ja se, joka minulle viinin lähetti, tietää parhaiten, kuinka tärkeä pääni minulle nyt on! Näin hän puhui ja kaasi tokayn erääseen astiaan. Kultaisen haarikan viinin hän kaasi saviruukkuun, mutta astiaan panemansa hän kaasi kultaiseen haarikkaan. Saviruukussa olevan viinin hän piti itse ja kultahaarikan viinin hän täten palauttaa.»
Silloin ei lakattu ihmettelemästä. Ajomiestä kehuttiin ja ihailtiin.
»Miesten mies totisesti.»
»Kuka meistä nyt saa miekan?» kysyi Paul Guthy toivehikkaana.
»Ei kukaan», sanoi kuningas. »Ajomies sen saa. Se, joka näin ajattelee, on kelpo mies; hänellä on älyä ja kunniantuntoa. Minä korotan hänet aatelissäätyyn.»
»Eläköön kuningas!»
»Hiljaa! Älkää melutko, se voisi kuulua tuonne sisään. Mutta onpa jo aika palata kuningas Mujkón valtakuntaan. Menkäämme.»
He tulivat juuri oikealla hetkellä.
Syötiin yhä, mutta ateria oli kuitenkin jo loppumaisillaan. Muutenkin täällä oli kaikkinainen valtiollinen järjestys ja arvonanto jo hajoamistilassa, varsinkin virkamiesten parissa. Vanha ylikeittiömestari oli lopen väsynyt virkatehtäviinsä ja selitti kuninkaalle vasten naamaa (tietysti slovakiankielellä), ettei hän polvistuisi enää itse Jumalankaan edessä, sillä hänellä oli perin tuskallinen pisto ristiluussa; samoin kieltäytyi ylimmäinen ruuanmaistaja tottelemasta ja uhkasi kuningasta, puhuen italiankieltä: »Maltappa, narri, kunhan vain kerran saan sinut käsiini, määrään sinulle lääkkeen, joka tekee sinut hulluksi tuskasta.»