Kun Simon Czudarin ja Ladislaus Palóczyn raskaat askeleet panivat synkeät muurit kajahtelemaan, oli loisto ja hupsuttelu kadonnut jäljettömiin. Tilalla oli hiljainen, puritaanisen yksivakainen nuorenmiehen hoviseurue.
Kuningas otti sotajoukon päälliköt puoleksi tunniksi puheilleen. Hän meni esisaliin heitä vastaan ja puristi moneen otteeseen heidän käsiään.
»Tervetuloa, serkku-herrat! Istukaa joukkoomme.»
Mutta päälliköt tunsivat tavat ja kertoivat seisaallaan vaarallisista taisteluista ja hyökkäyksistä, ovelan Swehlan hullunrohkeista teoista, hänen itsepintaisesta puolustuksestaan ja paostaan.
»Oliko teillä riittävästi tykkejä?»
»Meillä oli mukana Varga-tykkikin.» [Matiaksen kuuluisa tykki, joka myöhemmin Wienin piirityksessä näytteli niin suurta osaa.]
»Montako miestä olemme menettäneet?»
»Meillä on neljäneljättä kuollutta ja kaksikymmentä haavoittunutta.»
»Jälkimäiset hoidamme täällä», sanoi kuningas
»Haavoittuneet olemme sijoittaneet eri paikkoihin ja ottaneet mukaamme vain vangit.»