»Montako miestä niitä on?»
»Yli kolmesataa.»
Tämä lukumäärä ilmeisesti tyydytti kuningasta. Hän puristi jälleen kenraalien käsiä.
»Palkitsemme tekonne kaikesta sydämestämme, kunhan palaamme Budaan. Ette osaa kuvitellakaan, kuinka olette täyttäneet toivomukseni. Minä olen kuninkaansanalla sitoutunut hankkimaan juuri sen määrän miehiä. Asia koskee erään Siebenbürgiläisen seudun asuttamista, missä työvoimien puute on aiheuttanut sietämättömän tilanteen.»
»Ne ovat rotevaa väkeä», selitti Ladislaus Palóczy; »heidän kouransa on kova, mutta en tiedä, pystyykö se työhön. He iloitsevat vain siitä, mitä riistävät toiselta väkivallalla. Epäilen, tyytyvätkö he palkkaan, jonka maaemo heille vapaaehtoisesti antaa heidän uskollisuudestaan.»
»Minä puolestani luulen heidän sopivan siihen», arveli Czudar. »Pitkän matkan aikana olin puheissa heidän kanssaan. He ovat tutkistelleet itseään. He ovat lisäksi kyllästyneet nykyiseen leipätyöhönsä. He eivät ole rosvoja eivätkä sotilaita. Tänään kaikkea, huomenna ei mitään, onhan se surullista elämää. Heihin verrattuna on vainottu susikin armollinen herra. Varmastikin tuntuu heistä teidän majesteettinne suunnitelma, joka tarkoittaa kotikonnun perustamista heille, perin sopivalta. Ihminen tavoittelee useimmiten, mikä on hänestä kauimpana.»
»Antaisin mielelläni heidän jo tänään lähteä matkalle.»
»He voivat lähteä vaikka heti, teidän majesteettinne.»
»Johtajana luotettava luutnantti, jonka te saatte valita.»
»Parhaiten Stefan Szillyn joukon mukana.»