»Kyllä, majesteetti, mutta näistä kymmenestätuhannesta ei yksikään sovi niin hyvin Stefanin kaulaan kuin se, joka siinä nyt on.»
Kaikesta huolimatta hän otti toimen vastaan ja ratsasti viipymättä
Budaan ryhtyäkseen matkavalmistuksiin.
Kuningas saattoi häntä eteissaliin, jossa Szelistyen naiset ja
Korják odottivat pääsyä kuninkaan puheille. Mutta siellä oli lisäksi
joukko muitakin anojia, lisäksi valakkilaisen voivodin lähettiläs ja
Pressburgin kreivin kuriiri.
Matias otti ensin vakavat asiat käsiteltäväksi, mutta antoi sillä välin määräyksen hakea paikalla paikalle Várpalotan pastorin ja ilmoittaa hänen tulostaan.
Mutta hänen korkea-arvoisuutensa, herra Vinzenz Makucsek, ilmoitti kyllä itsekin tulonsa, sillä koska hän oli suunnattoman lihava, puhkui ja läähätti hän kuin säkkipilli, niin että se kuului kolmanteen huoneeseen saakka. Silloin astuikin virantoimituksessa oleva kamariherra sisään ja sanoi: »Pastori, budalamén majatalon isäntä ja valakkilainen tyttö tulkoot kuninkaan puheille.»
He menivät kaikki yhtaikaa sisään. Kirkonpalvelija kumarsi maahan asti.
Muut lankesivat polvilleen.
»Pitäkää päänne pystyssä, kunnioitettava isä, sillä te olette verevä, veri nousee teille päähän, ja voitte saada halvauksen; jättäkää kaikki hovimenot sikseen.»
»Kuten käskette, majesteetti.»
»Te olette kelpo mies, Korják. Olen oppinut pitämään teistä rehellisyytenne ja avomielisyytenne takia ja korotan teidät aatelissäätyyn. Koska ette huolinut kultaisesta ruukusta, saatte lisäksi vielä hopeisen miekan.»
Korják ei voinut enää hillitä itseään; hän oli niin liikutettu, että alkoi itkeä kuin pikku lapsi.