Asianajaja hypähti innoissaan:

— Vain niin! Jatkakaa, jatkakaa!

— Ei ole mitään jatkettavaa, vain tämän verran tiedän, mutta varmasti. Tuon tynnörisepän kuvaus sopi joka kohdassa isääni, ja Glogovahan sijaitsee Lehotan ja Kobolnyikin välillä.

— Tämä oli arvokas tieto, — huudahti asianajaja, — ottaen esiin lompakosta viidenkymmenen florinin setelin. — Ottakaa tämä vaivoistanne. Hyvästi!

Hän syöksyi pois kuten jäniskoira päästyään oikeille jäljille, hyppäsi mennessään yli erään pensas-aidankin päästäkseen pikemmin kadulle ja ajopeliensä luo. Nyt hän olisi halunnut lentää.

Kiireesti astuttuaan hän pysähtyi hetkiseksi erään rihkamateltan edustalle, kun yhtäkkiä Münz Moritz hänet saavutti.

— Anteeksi, hän virkkoi, — kun juoksin peräänne, mutta mieleeni johtui, että voin antaa teille hyvän neuvon.

— Pyydän…

— Täällä markkinoilla on niin monta glogovalaista, että arvoisa herra voisi antaa rummuttaa — en tiedä, olenko osannut teitä arvonne mukaisesti puhutella?

— Varsin oikein, — vastasi asianajaja.