— Miksette? — kysyi asianajaja suoraan. — Vaunuissa on kyllä tilaa, kyllä me mahdutaan.
— Niin kyllä, mutta onko se luvallista?
— Mennäkö kotia? Kuka kieltäisi?
— Vai ette tiedä?
— Kuka? — kysäsi Wibra kummastellen.
— Sopivaisuussäännöt, — hän vastasi arasti.
Wibra naurahti. Voi pikku hupakkoa!
— Niin, niin, vakuutteli neitonen innokkaasti, pahoillaan, kun hänelle naurettiin; Mravucsánkin alkoi nauraa hihittää. — Sopivaisuussäännöissä sanotaan: "Ei saa tarttua vieraan miehen käsivarteen".
— Mutta vaunut eivät ole mikään käsivarsi, — kivahti Mravucsán. Mitkä vaunut ne käsivarret olisivat! Silloinhan minullakin olisi kahdet vaunut. Ei, sydänkäpyseni, heitetään hiiteen nuo säännöt. Bábaszékissä minä laadin säännöt, vaan eivät mitkään ranskalaiset mamsellit. Ja minä sanon että vaunut eivät ole samat kuin käsivarret, piste.
— Niin, niin, mutta kyllä minun pitää ensin puhua madamen kanssa.