Totisen kristityn kärsivällisyydellä hän jäi senvuoksi odottamaan toisten tuloa, ja nämät saivatkin pian rouvarukan tointumaan.
— Ah — huokaili tämä yhä uudestaan. — Millaiseen maahan olenkaan joutunut!
NELJÄS OSA.
BÁBASZÉKIN SIVISTYNEET.
PORMESTARIN ILLALLISET.
En tahdo olla monisanainen seuraavassa esityksessäni. Ainoastaan Kristuksen puvun suhteen kerrotaan sen ihmeen tapahtuneen, että vaatteet kasvoivat samalla kuin lapsikin. Se lapsen nuttu, jota hän kantoi poikasena, oli hänen yllään vielä Golgatalle mennessä.
Tuollaisia nuttuja ei ole — räätälien suureksi iloksi — sen koommin enää syntynyt, vain romaanikirjailijat joskus tällaisia ihmeitä aikaansaavat. Vähänen vaatepala, joka tuskin liiviksi riittäisi, voi heidän kynänsä vaikutuksesta venyä loppumattomiin.
Minä en pidä semmoisesta ja teenkin senvuoksi vain lyhyesti selkoa Mravucsánin illallisista, jotka olivat erinomaiset. Ainoastaan madame Krisbay lienee ollut tyytymätön, koskapa hän poltettuaan suunsa heti ensi ruokalajia, mainiota paprikoitua lampaankeittoa maistaessaan huudahti:
— Voi, kurkussani on jotain purevaa!
Vielä vähemmän hänelle kelpasi seuraava ruokalaji, silavasta tehdyt käärylät, lampaanjuustoa sisässä. Niitä maistettuaan hän laski kahvelin kädestään, pahasti irvistellen: