Näin rouva Mravucsán lausui, lisäten kuitenkin: "Jos joku minua vaatisi todistajaksi, niin minä kieltäytyisin."
En siis voi mennä todistamaan sitäkään että rouva Mravucsán on niin sanonut, kun en näet voisi sitä toteen näyttää.
Ja oikeastaan se onkin yhdentekevä. Se vain on kuiva totuus, että madame Krisbay piti hauskaa keskustelua naapuriensa kanssa. Nuo kaksi korkeasti sivistynyttä miestä istuttivat häneen parempaa käsitystä maastamme. Oli todellakin onni, kun hän ei ymmärtänyt slovakin kieltä eikä siis voinut seurata sitä sangen arkipäiväistä keskustelua, jota toiset kutsuvieraat keskenään vireillä pitivät. Sanottu, mikä sanottu, viisaita ihmisiä nämätkin, vaikka kukin omalla tavallaan. Veronka nauroi useat kerrat heidän kokkapuheilleen, hän kun ei niitä ennen ollut kuullut, mutta kaupunkilaiset tunsivat hyvin ennestään kaikki nuo pöytäkommat. Niinpä saattoi rikas teurastaja Kukucska Pál paistiin päästyä nousta seisaalleen ja tyhjentää lasinsa lausuen röhisevällä äänellään: "Muijani miehen terveydeksi!"
Oikeastaan olisi Jumalan kiusaamista koettaa lähemmin kuvata tällaisia illallisia. Syödään, juodaan ja mennään koreasti kotiin. Keskustellaanko ehkä tärkeistäkin asioista? Mitä vielä! Jutellaan jonnin joutavia. Herra varjelkoon niitä painattamasta. Ja kuitenkin saadaan niistä Bábaszékissa moneksi päiväksi puheenainetta, miten esimerkiksi Mravucsán kaatoi pöydälle punaviiniä ja miten sen levitessä pöydälle sen päälle siroteltiin suolaa ja miten neuvosmies Konopka silloin huudahti:
— Kas vaan! tulee ristiäiset, kuomaseni!
Rouva Mravucsán tietenkin punastui.
Veronka sen sijaan kysäsi viattoman näköisenä:
— Kuinka se ristiäisiä tietää?
Joko on tyttönen vielä suuri hanhi taikka jo suuri näyttelijätär.
Mitä vastaatte hänelle, jolla on vielä niin vienot kasvot kuin lienee aikoinaan ollut neitsyt Marialla hänen tyttösenä lyhyitä hameita kantaessaan. Vieraat katsahtivat toisiinsa. Kaikeksi onneksi oli saapuvilla metsänhoitajan Szlminszky Wladimirin puoliso. Tämä kekseliäs nainen alkoi selittää asiaa: