— Sen seikan laita on neitiseni siten, että haikara, joka tuopi lapsia, käy jo sitä ennen näkymättömänä talossa sysäämässä merkiksi pikarin kumoon.
Veronka vaipui hetkiseksi mietteisiin ja ravisti sitte epäilevästi päätään, jonka ympärillä näkyi ikäänkuin viattomuuden sädekehä väikkyvän.
— Mutta näinhän minä, miten kirkkoherra sen itse kaasi kädellään.
Tähän ei rouva Szliminszky osannut mitään vastata, vaan rupesi sensijaan jälleen hoivaamaan ja lellittelemään miestään, tapansa mukaan jatkaen sitä kaiken iltaa.
— Leikkaa pois hanhenpaistista tuo rasvakerros, Wladin!
Harmistuneena veti Wladin otsaansa ryppyyn ja entistä nopeammin liikkui hänen laihassa kaulassaan aatamin-omena, osoittaen että mies oli suuttunut.
— Mutta juuri siitä minä parhaiten pidän.
— Vaikkakin, Wladin. Minä en salli. Terveys ennen kaikkea!
Nöyrästi leikkaa Wladin pois rasvaiset osat.
— Minkätähden olet avannut takkisi? Etkö tunne, miten täällä on kylmä?
Napita heti takkisi, Wladin!