— Väkevät sikarit ovat epäterveellisiä, Wladin! Pane pois jo! Eiköhän pari haikua jo riitä.
— Minullapa vasta on työtä ja puuhaa ollut, ja kumminkin olen ehtinyt hankkimaan itselleni tämän puvun, joka nyt on ylläni.
Ihastuksella nuori lakimies silmäili uutta tummansinistä pukuaan; kuinka monta kertaa hän sitä jo tänä iltana lienee tehnytkään.
— Sievä puku. Mistä ostitte?
— Teetin mitan mukaan räätäli Klenerillä, aivan on kuin ylleni valettu…
— Vai niin!
— Tämä on galitsialaista kangasta, vahvaa ja vedenpitävää; sitä pitäisi päivän valossa nähdä.
— Niin, vaan paljoko maksoi? — tapaili puolalainen rouva hajamielisenä.
Pakka oli ihan koskematon, sen päässä oli vielä alku-raitakin, olin paikalla silloin, kun se leikattiin. Auringonpaisteessa sillä on aivan erikoinen värivivahdus.
— Hyvä, hyvä, mutta minä kysyn hintaa.