— Nähkääs perhoset ovat niin kauniita kuin ihanasti puetut naiset konsanaan. Mitä aistikkaita värien yhdistelmiä! Minusta näyttävät niiden siivet kuvitetuilta kankailta. Miten mainiosti sopivatkaan esimerkiksi Heben mustan ja punaisen kirjavat takasiivet keltaisiin etusiipiin!

Uskokaa pois, Parisin kuuluisimmat räätälit voisivat tulla meidän metsään oppimaan perhosilta pukemisen taitoa.

— Hiljemmin, Wladin! — huudahti tällä hetkellä rouva Szliminszky. —
Montako keuhkoparia luulet itselläsi olevan?

Wladimir Szliminzky oli näet tällä välin joutunut sanakiistaan neuvosmies Fajkan kanssa siitä tärkeästä kysymyksestä, miten olisivat asiat, jos ihmiseltä kuulo puuttuisi, ja olivat ruvenneet väittelemään niin äänekkäästi, ettei hellä puoliso voinut olla muistuttamatta miestään tällaisesta keuhkojen liikarasituksesta.

— Istuvat vierekkäin ja kuitenkin huutavat toisilleen aivan kuin virstojen päästä — päivitteli rouva, päätään pudistellen. — Herranen aika, milloinkahan ihmiset oikein viisastuvat?

Nyt nousi neuvosmies Konopka kiittämään isäntää, Bábaszékin "uudeksiluojaa". Hän puhui ihan samanlaisella heikolla ja sahaavalla äänellä kuin Mrawucsánkin; jos olisi sulkenut silmänsä, olisi melkein saattanut luulla hänen siinä itseään ylistävän. Tämäkin seikka synnytti suurta hilpeyttä, varsinkin kun Mrawucsán vuorostansa karkasi pystyyn kiittämään lasi kädessä Konopkaa aivan samoin liikkein, samoin elein ja silmäniskuin, kuin Konopkan oli tapana puheessaan käyttää. Tälle seikalle taas kovasti naurettiin. Ja kumminkin tekevät samoin kuninkaatkin esiintyessään kohteliaisuudesta toistensa vaatteissa, mutta heillepä ei kukaan tohdi nauraa! Maljapuheita pidettiin nyt toinen toisensa perään.

— Jo päästit hallit irti kahleistaan, — kuiskasi Fajka Konopkalle.

Tuomarin apulainen piti puheen emännälle; Mrawucsán nousi uudelleen tyhjentämään maljansa puolisonsa ja omasta puolesta vieraspiirin terveydeksi, lausuen heille kiitokset heidän ystävällisestä saapumisestaan. Samalla hän huomautti, että kutsuvieraista vain rouva Münz oli jäänyt saapumatta, syystä että hän illan suussa oli saanut luuvalon sääreensä, eikä ihmekään, sillä siksi paljon oli vanhan rouvaparan täytynyt olla liikkeellä näin markkinain aikana. Isäntä tyhjensi maljansa Bábaszékin poissaolevan juutalaisrouvan tervehdykseksi.

Kohosi äänekäs ja innostunut eläköönhuuto.

Sen vaiettua Szliminszky huudahti: