— En, kysynpähän vain.
— Niin, onhan siinä reunassa sisäpuolella kukkia.
— Saako sitä nähdä?
— Tietysti, tuletteko katsomaan?
— Juuri senvuoksi lähdenkin Glogovaan.
— Senkö vuoksi? Miten sen käsitän, koskapa ette usko sen alkuperään?
— Juuri sen vuoksi. Jos uskoisin, enpä lähtisikään.
— Te olette huono ihminen. Pakana.
— Veronka siirsi tuoliansa hiukan loitommaksi, ja nyt Wibra nähtävästi loukkaantui, kävi totiseksi.
— Loukkasinko teitä? — hän kysyi lempeästi, katuvaisena.